Ihan kuten arvelinkin: tilanne paheni huomattavasti, kun muutin uuteen asuntoon. Tai muuttamisesta ei vielä voi varsinaisesti puhua, viime yönä minulla oli siellä patja lattialla, jolla makasin jaksamatta edes riisua päällysvaatteita.

Kun yritin ruveta nukkumaan, todellisuus taisi viimeinkin iskeä tajuntaan. Minusta ei kertaakaan tänä lähes kuukauden kestäneenä aikana, jolloin ero on ollut tiedossa, ole tuntunut niin pahalta. Vaikka epätoivo on ollut syvää, aina on taustalla ollut joku järjen ääni, joka on sanonut, että minä selviän. Eilen tuntui ensimmäisen kerran etten sittenkään taida selvitä.

Koti-ikävä oli niin hirveä, etten osaa sitä edes kuvailla. Asunnossa on aika huono äänieristys ja naapurissa tietysti vielä juhlittiin äänekkäästi, kun olen tottunut lähes täydelliseen hiljaisuuteen öisin. Luulin etten voi lopettaa itkemistä tai nukkua koko yönä. Ajattelin hetken jopa, että jos kuolisin, niin minun ei tarvitsisi käydä tätä läpi. En tietenkään suunnittele tekeväni mitään sellaista, mutta se ajatus kävi mielessä, niin typerää kuin se onkin.

Tämä päivä on ollut vähän parempi, olen yrittänyt saada kämppää asuttavaan kuntoon ja ensi yöksi yritän saada sinne sängynkin. Jouduin pyytämään Jarmolta vielä apua yhden kaapin kanssa ja purin pahaa oloani häneen. Sovittiin sitten kuitenkin, käytiin ulkona syömässäkin. Tiedän, että minun pitäisi päästää irti, mutten voi. Tällä hetkellä minua pitää pystyssä ainoastaan ajatus, että saan nähdä häntä edes joskus. Ja nyt olen niin epätoivoinen, että olen luvannut itselleni kaikkien keinojen olevan sallittuja, joilla jaksan päivästä toiseen. Jarmo säälii minua, hänellä on huono omatunto siitä tuskasta, jonka on minulle aiheuttanut. Ja minusta on tosi säälittävää olla säälittävä.

Ensi yö pelottaa todella. En tiedä miten kestän, jos tuntuu yhtä pahalta kuin viime yönä. Kun voisin vain olla kotona, vaikka yksin, mutta edes vanhassa, tutussa sängyssä.

Ja nyt huomasin viimeinkin,
että yö on niin suuri.
Pimeää aina jatkuvaa.
Näen juuri ja juuri
ja onneni on jossain siellä...

PMMP: Onni