Tänään on ollut oikein hyvä päivä. Nyt olen kertonut erosta kaikille "pakollisille" eli vanhempien lisäksi sisaruksilleni. Se urakka on nyt ohi. Sain pengottua vähän tavaroitakin, tosin vasta roskiin ja kirppikselle meneviä. Jarmo on ollut työmatkalla, joten torstaista asti olen ollut yksin kotona. Tänään vähän hermostutti hänen kotiin tulonsa, mutta ilmoittikin jäävänsä iltaa viettämään kaverinsa luo (tai minne liekään jäänyt, mutta ei itse asiassa edes kiinnosta).

Ostin pullon viiniä, vuokrasin filmin ja tein lämpimiä voileipiä. Ilta on ollut oikein mukava. Päivän huono uutinen oli se, että uuden asunnon vuokrasopimus päästään tekemään vasta loppuviikosta, joten muutto menee väkisin ainakin viikonloppuun. Toivoin, että se olisi onnistunut alkuviikosta. Tiedän, että tulee taas paha mieli, kun Jarmo tulee huomenna kotiin. Olen harkinnut jopa meneväni isän ja äidin luo pariksi päiväksi. Tiedän, että tulen olemaan jatkossa yksinäinen, mutta ehkä pystyn pitämään surulliset asiat paremmin poissa mielestä sitten, kun toinen ei ole koko ajan siinä silmissä.

En ole nyt vähään aikaan jaksanut pohtia näitä eron syitä. Mutta palasi se taas mieleen, kun sukulaisteni kanssa olen asioita puinut. Isä ja äiti epäilivät molemmat toista naista. Sisarustenkin mielestä nuo eron syyt ovat kuulostaneet kummallisilta. Mutta yritän uskoa, että Jarmo puhuu totta, etten ollut se oikea, että tunteet ovat vain loppuneet. Olen niin monta kertaa kysynyt ja yhtä monta kertaa hän on kiistänyt kolmannen osapuolen olemassa olon. Ei kai sillä mitään merkitystä enää ole, mutta jos myöhemmin selviää, että hän on valehdellut, on se vielä yksi isku vasten kasvoja. Haluaisin luottaa mieheni sanaan, vielä viimeisen kerran.