Tavallista raskaampi työviikko takana, yksin kotona ja koko viikon stressi purkautuu. En taas voi lopettaa tätä itkemistä. Niin monta päivää olen joutunut sitä vastaan taistelemaan. Kun tarkemmin mietin, en oikein edes tiedä, mitä loppujen lopuksi itken. Saatan purskahtaa itkuun, vaikka miettisin, mitä söisin huomenna tai jotain muuta arkista. Ärsyttää tämä pillittäminen.

Tunnen oloni myös jotenkin maanis-depressiiviseksi. Saatan olla rättiväsynyt, vain istua pää tyhjänä pitkän aikaa. Yht'äkkiä saan tarmon puuskan ja alan järjestellä tavaroita, siivota kaappeja tai jotain. Tässä on se huono puoli, etten saa mitään loppuun vaan kesken kaiken tulee mieleen toinen asia joka on pakko hoitaakin ensin. Ja ihan yllättäen saatan taas istahtaa alas ja alkaa itkeä. Pitäisikö tästä kaikesta olla huolissaan? Muiden ihmisten läsnä ollessa pystyn kyllä käyttäytymään normaalisti, mutta tuntuu, että mitä kauemmin joudun sitä normaliutta pitämään yllä, sen pahempia itkukohtauksia saan.