Kello on 3.28. En pysty nukkumaan. Ahdistaa, pelottaa ja itkettää. On niin hirveä ikävä! Kun vieressä ei ole ketään... Pelottaa ajatella niitä kaikkia tulevia yksinäisiä öitä, satoja valvottuja tunteja, kun ikävä ja ahdistavat ajatukset kasvavat niin isoiksi, ettei niitä jaksa kantaa. Milloin tämä helpottaa? Miten jaksan niin kauan, että kaikki muuttuu paremmaksi?