Tänään kyllästyin totaalisesti siihen, että jokaista pientäkin hommaa varten joudun pyytämään Jarmon, isän tai vuokranantajan apua. Marssin siis kauppaan ja ostin akkuruuvinvääntimen, pihtejä, hyllynkannakkeita, koukkuja, ruuveja ja kaikkea semmoista pientä sälää, jota miehillä näyttää olevan jemmassa aina. Ruuvihyllyllä jouduin tosin pyytämään apua miespuoliselta asiakkaalta, joka pitikin minulle pienimuotoisen ruuviluennon. Taisivat ne lähtiessään kaverinsa kanssa vähän naureskella, mutta jos piristin heidän päiväänsä ja kohotin miehistä egoa, hyvä niin.

Uudessa kotonani sitten nikkaroin paikalleen kuivauskaapin ylähyllyn. Ruuvit tahtoivat mennä miten sattuu ja tipahdella tiskialtaaseen. Aikaa sain kulumaan lähes tunnin, hommaan jonka Remontti-Reiska olisi tehdä näpännyt alta kymmenen minuutin. Mutta hylly on paikallaan ja suorassa! Urakan jälkeen oli jonkinasteinen voittajaolo.

Tällä tarinalla halusin kai sanoa, että pienten asioitten kautta usko omaan pärjäämiseen lujittuu. Kuivauskaapin ylähyllyn paikalleen laittaminen ei toki korjaa särkynyttä sydäntäni, mutta arjen pienet onnistumiset toivottavasti luovat uskoa onnistumiseen elämässä yleensäkin.