Näin eilen Jarmoa parin viikon tauon jälkeen. Siitä ei seurannut maailmanloppua, eikä mitään pienenpääkään katastrofia. Ei tuntunut hyvältä eikä pahalta, ei oikeastaan miltään. Sehän se oli sama mies, jonka kanssa tuli sänky jaettua säännöllisesti viimeiset viisi vuotta ja sitäkin ennen jonkin aikaa epäsäännöllisemmin.

Mutta mieltäni ovat vaivanneet ne yhteiset valokuvat, joihin eilen tahtomattani jouduin törmäämään. Olen tämän parin kuukauden aikana oppinut jonkin verran sitä, mikä minulle on paras tapa tätä eroa käsitellä. Olen huomannut, että minun pitää kohdata asiat. Tietysti ihan kaikkea ei voi kohdata liian aikaisin, mutta mahdollisimman pian, heti kun pystyy. Syrjään työnnetyt asiat ovat minulle kuin kaappiin lukittu mörkö, joka siellä koko ajan kolistelee ja saattaa hypätä silmille, jos olen varomaton.

No, minä en halua mörköjä kaappeihini, joten ryhdyin kohtaamaan tätä kuva-asiaa määrätietoisesti. Aloitin ajalta ennen digikameraa, eli perinteisistä albumeista. Ensimmäiset kuvat olivat vuodelta 2004, Lapin reissulta. Muistelin kaikkia kuviin liittyviä tunnelmia ja tilanteita. "Tuossa vasta seurusteltiin, tuossa oltiin juuri muutettu yhteen." Pääsin 2007 vuoden alkupuolelle, sitten alkoi tuntua, että riittää muistot tältä erää. Mutta jatkan viikonlopun aikana.

Yleensäkin kipeiden asioiden kokeminen ensimmäistä kertaa on pahinta. Kerroin aikaisemmin, että jouduin käymään paikassa, johon liittyi paljon yhteisiä muistoja ja se oli kamalaa. Viikon päästä jouduin käymään siellä uudestaan, eikä tuntunut enää hetikään niin pahalta. Tuon logiikan mukaan olen päätellyt, että vuoden päästä alkaisin olla jo vahvoilla. Toki niitä muistoja aiheuttavia tilanteita voi tulla paljon myöhemminkin, mutta sinä aikana ainakin kaikki normaaliin vuoden kiertoon kuuluvat juhlapäivät ja tapahtumat olisi kestetty sen ensimmäisen kerran. Olen ajatellut, että kun pääsen ensi joulun yli, voisin kuvitella olevani voitolla. Onhan siihen vielä matkaa, mutta loppujen lopuksi aika tuntuu kuluvan yleensä liiankin nopeasti. Mutta siihen mennessä on vielä monta kipeää asiaa kohdattavana...