Minä rakastan kaikenlaisia kaavioita ja taulukoita. Maailma olisi minulle paljon helpompi paikka elää, jos kaikki asiat voisi laskea jostain kaavasta ja esittää kuvaajana tai diagrammina. Kun veljeni kyseli, tuntuuko minusta edes keskimäärin paremmalta nykyään, en osannut vastata. Niinpä tein tunnetiloistani yksinkertaisen taulukon.

Tein kalenteriruudukon päivämäärineen alkaen helmikuun alusta, siis ensimmäisestä päivästä eropäätöksen jälkeen. Merkitsin sitten jokaisen päivän mielialani mukaan värillä. Pahat päivät merkitsin punaisella. En tiedä voinko puhua hyvistä päivistä, mutta sanotaan että kaikkein vähiten pahat päivät saivat vihreän värin. Ja kaikki siltä ja väliltä keltaisella. Alkupään päivien tunnelmia yritin muistella lukemalla tätä blogia niiltä ajoilta. Kun taulukko oli valmis, pystyin silmämääräisesti näkemään, onko tämä projekti edennyt tunnetasolla yhtään. Vastaus on valitettavasti ei.

Vaikka tutkiskelin asiaa tietyn väristen ruutujen määrällä tai punaisten ja vihreiden jaksojen pituudella, mitään havaittavaa muutosta ei kahden kuukauden aikana ole tapahtunut. Mutta muita mielenkiintoisia havaintoja tein. Esimerkiksi punainen päivä tulee yleensä vihreän jälkeen. Eli huonoon päivään olen tipahtanut aina suoraan paremmasta päivästä, mutta siitä palautuminen takaisin vihreään on vaatinut muutaman keltaisen päivän väliin. Eli alas tullaan että rysähdetään ja siitä hitaasti kiiveten ylös taas odottamaan uutta romahdusta. Sunnuntait ovat usein pahoja päiviä, lauantait taas parempia.

Olisin varmaan voinut noiden taulukoiden värkkäämisen ajankin käyttää hyödyllisemminkin, mutta sen tekeminen antoi tunteen, että olin antanut edistymiselleni (tai sen puuttumiselle) konkreettisen muodon. Nyt aion merkata päivien värit ylös jatkossakin, tavoitteena tietenkin lisätä vihreän ja minimoida punaisen määrää.

Kiitoksia taas kaikille, jotka kommenteissanne olette takoneet järkeä päähäni, viimeksi lähinnä tuon erosta puhumisen kanssa. Eilen juttelin veljeni kanssa lähes tunnin puhelimessa ja toisen lähes tunnin Skypessä. Eilen oli tosin vihreä päivä, joten puhuminen ei ollut niin vaikeaa, kuin ehkä olisi ollut pahempana päivänä. Lisäksi veljelläkin on jonkinasteisia ihmissuhdeongelmia tällä hetkellä, joten se oli molemminpuolista terapiaa. Parin viikon päästä minulla päättyy yksi osa-aikainen, mutta säännöllinen työrupeama ja ajattelin, että voisin sen jälkeen matkustaa veljeni luo muutamaksi päiväksi. Nyt tuntuu, että pystyn ja jaksan, mutta pari viikkoa on nykyään pitkä aika ja mieli voi muuttua monta kertaa.