Lupasin analysoida hieman sitä, mitä tunnen tällä hetkellä ex-miestäni kohtaan. Se osoittautuikin aika hankalaksi. Näemme noin kerran viikossa harrastuksen parissa ja siellä on paljon muitakin, joten keskustelu jää onneksi hyvin yleiselle tasolle. Eilen katselin Jarmoa ja mietin, mitä todella tunnen häntä kohtaan.

Ensinnäkin hän näyttää (valitettavasti) hyvältä. Toivoin kai, että han olisi lihonut tai jotain, mutta ei kai semmoista reilussa kuukaudessa edes ehdi tapahtua. Enkä tiedä, miksi edes toivoin, koska en halua hänelle mitään pahaa, mutta kai siksi, että haluaisin voida tuntea inhoa hänen olemustaan kohtaan. Mutta en osaa sanoa, mitä hänestä nyt ajattelen. Sitä kyllä ihmettelin, miten joku voi olla yhtä aikaa niin tuttu ja niin vieras.

Mietin sitäkin, että mitä tapahtuisi, jos tulisi tilaisuus läheisempään kanssakäymiseen. Tulin siihen tulokseen, että tuskin mitään. Tuskin hänen puoleltaan, mutta tuskin minunkaan puoleltani. Kun nyt asiaa mietin, menetin kaiken haluni koskea Jarmoon sillä sekunnilla, kun hän sanoi ne ratkaisevat sanat: "Ehkä on parempi, että muutat pois." Sen jälkeen en oma-aloitteisesti häntä edes halannut. Ajattelin koko ajan, että "tuo ei ole enää minun mieheni." En pystyisi siihen vieläkään.

Yleisesti ottaen arki on alkanut luistaa oikein hyvin. Nautin itsenäisyydestäni. Ruuan ei tarvitse olla pöydässä klo 16.00, vaan voin syödä silloin, kun minulla on nälkä ja sitä, mitä itse haluan. Illalla voin lukea kirjaa niin kauan kuin haluan ilman, että valo häiritsee ketään. Ja jos yöllä en saa unta, voin ottaa kirjan käteen silloinkin. Jos kotona jää kaikki vähän levälleen kun lähden jonnekin, tiedän ettei se häiritse ketään. Yleensäkään ei tarvitse kotona välittää yhtään kenenkään mielipiteestä yhtään mitään. Jos ei ole töitä, voin vaikka jäädä päiväksi sänkyyn hyvällä omallatunnolla. Nautin yksin nukkumisestakin: kukaan ei unissaan änkeä sängyssä puolelleni, eikä ketään tarvitse töniä, että kuorsaaminen loppuisi.

Toisaalta taas kaipaan sitä, että illalla saisi kertoa jollekin päivän tapahtumista tai kysyä mielipidettä tai neuvoa johonkin asiaan. Tai että joku katselisi kanssani telkkarista niitä ohjelmia, joita yhdessä toisen kanssa olen tottunut katsomaan (tätä tosin helpottaa se, ettei minulla ole telkkaria). Tai sitä, että saisi illalla käpertyä jonkun kainaloon. Ja jos tämä ero tuntuisi tappaneen seksuaalista puoltani kokonaan, kaipaisin kai sitäkin yhtä asiaa. Kyllähän koti tuntuu välillä niin kovin tyhjältä ja yksinäiseltä.