Elämä on ollut pari viikkoa melkoista hulinaa. Töissä pitää kiirettä, olen yrittänyt ehtiä harrastuksiin, kotona käyn nukkumassa ja syömässä. Kävin festareilla ja nuorruin kymmenen vuotta. Juttelin myös ystäväni kanssa, erostakin, se tuntui hyvältä ja tuntui hyvältä huomata, että minulla on edes yksi ystävä, jolle pystyin lopultakin puhumaan (tosin vain murto-osan siitä, mistä olen täällä avautunut). Välillä tuntuu kuin eläisin jonkun toisen elämää, mutta ei pahalla, vaan hyvällä tavalla. Minulla ei ole ollut Jarmoa ikävä muutamaan viikkoon, olen tuskin muistanut häntä.

Täksi illaksi siskoni on pyytänyt minua terassille. En ole käynyt baarissa kuin kerran silloin melko heti eron jälkeen ja se oli kamalaa. Terassilla olen piipahtanut kahdesti iltapäivällä parilla kaljalla. Nyt olisi siis kyseessä toinen baari-ilta sinkkuna. Uskallanko lähteä? Mitä tapahtuu? Tulenko surulliseksi? Tapaanko Jarmon? Sorrunko tekemään jotain typerää jonkun kanssa oltuani puoli vuotta ilman miestä? En tiedä.