Joulu. Kuvittelenko, vai alkaako se vyöryä päälle joka vuosi aikaisemmin ja aikaisemmin? Aikaa on vielä reilu kuukausi, mutta joulukrääsä on jo ilmestynyt kauppojen hyllyille. Olen aina ollut jouluihminen. Olen odottanut sitä niin kiihkeästi, että joka kerta sen sitten niin äkkiä ohi mentyä olo on ollut tyhjä. Ehkä juuri sen joulun jälkeisen masennusta hipovan olotilan takia olen viime vuosina alkanut kyllästyä koko jouluun. Viime jouluna meillä ei ollut enää kuustakaan.

Tuleva joulu tulee kuitenkin kai olemaan tähänastisen elämäni kurjin. Tiedän, ettei sitä kuuluisi vielä murehtia, mutta haluaisin, että minulla olisi Suunnitelma. Suunnitelma on ollut asia, joka on kantanut minut eron jälkeen niin monen odotettavissa olleen pahan tilanteen yli. Kalenteri täyteen eikä aikaa ajatella. Voisin mennä vanhempieni luo, mutta tiedän, että siitä tulisi kamalaa. En voisi olla ajattelematta, että olen taas isän ja äidin nurkissa, kun oma elämä meni pieleen. Kotiin jääminen kuulostaa toiseksi kamalimmalta. Eli kolmas vaihtoehto olisi lähteä jonnekin. Minne?

Joka tapauksessa tulevan joulun aion skipata parhaani mukaan. Pakolliset lahjat on kai hankittava, mutta siihen se saa jäädä. Jo pari viikkoa sitten Tiimarissa myyjä tuputti minulle jotain askartelulehteä. "Onko sinulla jo tämä joululehti?". Sanoin, etten vietä joulua. Onneksi se sama läpyskä taisi tulla postissa tällä viikolla. Ajatuskin kaikesta punaisesta ja kimaltelevasta oksettaa.

Kerroinkin lempivärini muuttuneen eron jälkeen jo kerran. Entistä suosikkiani sinistä en voi sietää ja sitä seurasi vihreä kausi. Nyt vihreä on vaihtunut mustaan. Joulutontut eivät siihen kaavaan oikein sovi.