Nyt sain sitten kiertoteiden kautta kuulla, että Jarmolla on uusi nainen. Ollut jo ainakin syyskuussa, en tiedä miten kauan sitä ennen. Ja voi hemmetti, miten kovasti se kirpaisee! Olen todella vihainen itselleni, että annan tuon tiedon vaikuttaa millään tavalla. Mitä merkitystä sillä enää on? Mutta tietenkin herää taas kysymyksiä kysymysten perään. Oliko tämä nainen kuvioissa jo ennen eroamme? Siitäkö kaikki johtuikin? Mitä hänessä on sellaista, mitä minussa ei ollut? Siitä olen iloinen, etten kuullut tätä aikaisemmin, se olisi sattunut vielä paljon kovemmin.

Oma elämäni on ollut taas melkoista vuoristorataa. Olemme kai nyt Mikon kanssa virallisesti pari. Mikon eropaperit ovat vetämässä ja Rouva Ex maksettu talosta ulos. Helppoa ei ole ollut, heidän eronsa ei ole ollut kivuton ja totuus on se, että olen siihen kuitenkin lopullinen syy. Olen tuntenut huonoa omaatuntoa ihmeen vähän, vaikka syytä olisi.

Olen kuitenkin rakastunut, ja ehkä ensimmäistä kertaa elämässäni tällä tavalla. Miten kauan tätä kestää, sitä en voi tietää. Enkä välitä. Tunteita on paljon, puolin ja toisin ja sen myötä on myös riidelty. Riidelty enemmän ja kovemmin kuin Jarmon kanssa koskaan. Silti en vaihtaisi takaisin sitä tasapaksua ja tunteetonta elämää, jota elin.

Miksi silti tuntuu pahalta tämä uusin tieto? Miksi silti on välillä vieläkin niin ikävä niitä yhteisiä hetkiä? Mikko sanoo, etten minä ole tainnut vielä päästä yli entisestä elämästäni. En kai olekaan. Onko siis liian aikaista uudelle suhteelle? Mutta en voi odottaa loppuelämääni, menneestä on pakko päästä pikkuhiljaa irti.