Tuli mieleeni eräs tapaus entisestä elämästäni. Jo seurustelumme alkuaikoina Jarmo jutteli usein varsin tuttavallisesti erään naisen kanssa, johon silloin tällöin törmäsi. Asiassa ei mielestäni ollut mitään epäilyttävää, mutta uteliaisuuttani kysyin, mistä hän tämän tuntee. Oli kuulemma jokin tuttavan tuttava, ei hän edes naisen nimeä tiennyt. Kuitenkin he aina juttelivat kuin vanhat tutut. Tietysti aloin epäillä, että tämä nainen on kiinnostunut miehestäni ja yrittää ehkä iskeä tätä (tietenkin näin päin, sillä eihän sitä omastaan mitään pahaa voisi uskoa).

Kului vuosia, kun eräs tuttavani sitten tuli kertomaan tämän naisen sanoneen, että hänellä on ollut suhde Jarmon kanssa. Tietysti kysyin tätä Jarmolta, vaikken asiaa uskonutkaan. Ei tietenkään ollut, ei hän voinut käsittää, mistä moiset puheet olivat peräisin. Asia ei jättänyt minua rauhaan ja tilanne kärjistyi siihen, että kysyin asiaa suoraan tältä naiselta. Tilanne oli yksi elämäni nöyryyttävimpiä. Kävi ilmi, että kyllä, se oli totta, mutta kaikki oli tapahtunut ennen kuin me Jarmon kanssa olimme edes tavanneet. Jarmo ei vaan ollut halunnut paljastaa asiaa minulle. Jos hän olisi heti alussa kertonut, mistä tämän naisen tunsi, olisi säästytty paljolta.
 
Mitään pahaa ei siis ollut tapahtunut. Tai oli paljonkin. Sinä valehtelit minulle. Tämä asia romahdutti luottamukseni mieheen kerralla. Valehtelit. Oliko se ainoa kerta, vai oliko niitä muitakin? Jarmo reagoi tutulla tavallaan: loukkaantui, poistui paikalta, eikä asiaa koskaan puhuttu selväksi. Tämä tapahtui loppusyksystä 2010, kun seuraavan vuoden alussa erosimme. Jälkeenpäin olenkin ajatellut, että siitä jo hyvää alamäkeä mennyt suhde lähti lopulliseen, jyrkkään laskuunsa.
 
Miksi tämä asia nousi mieleeni lähes kahden vuoden jälkeen? Sattui Mikon kanssa tapaus, jossa olimme sopineet erään asian, mutta hän ei pitänyt siitä omaa osuuttaan. Juttu oli pieni, ihan mitätön, mutta sai minussa aikaan valtavan raivon. Sinä petit luottamukseni! Tässä tapauksessa asia kuitenkin, Mikolle ominaiseen tapaan, keskusteltiin perin pohjin, eikä se paina minua enää.
 
Mietin kuitenkin, että jos vielä vuosien jälkeen toisesta voi paljastua piirre, jota ei voinut uskoa hänessä olevankaan, miten voi rakentaa luottamusta ihmiseen, jonka on tuntenut vain muutaman kuukauden? Miten yleensäkään rakentaa luottamusta keneenkään, koskaan?