Tänään tuntuisi olevan vähän huonompi päivä taas tulossa. Illalla oli jonkin asteista, en sanoisi ihan riitaa, mutta sen tapaista. Minua vaan niin ärsyttää, kun toisesta ei saa mitään irti. Kaikki on "ihan sama" ja "miten vaan". Jarmo sitten sanoi menevänsä tänään sukulaisen/ystävän luo "ettei tarvitse tapella". Minusta se oli vähän kohtuutonta, koska olosuhteisiin nähden olemme olleet suorastaan erinomaisessa sovussa. Minä sitten lupasin mennä seuraavaksi yöksi vanhempieni luo. Typerää, että kaikkien näiden vuosien jälkeen ei enää muutamaa viikkoa mahduttu olemaan saman katon alla.

Edelleenkin minua vaivaavat ajatukset, että miksi minä en riittänyt? Mitä minä tein väärin? Mitä vikaa minussa on? Mietin, mitä olisin voinut tehdä toisin. Olisinko voinut olla huomaavaisempi tai kiltimpi toista kohtaan? Entä jos olisin ollut ahkerampi kotitöissä? Jos olisin meikannut useammin? Olisin pukeutunut kotona paremmin kuin verkkareihin? Nuo ajatukset menevät aina lopulta ihan järjettömiksi.

Tänään aion ruveta lopultakin pakkaamaan tavaroita. Muutosta ei ole vieläkään varmuutta, koska asunnon omistaja on matkoilla ja hänen kyllä pitäisi tulla näinä päivinä, mutta mitään ei ole vielä kuulunut. Vuokrasopimusta ei siis ole vielä voitu kirjoittaa. Alkaa jo pelottaa, että tuleekin vielä jotain mutkia matkaan. Joka tapauksessa panen nyt tavarani kasaan. Pelottaa, ahdistaa, surettaa ja tuntuu vaan niin tavattoman pahalta!