Muutama kuukausi on edellisestä bloggauksesta vierähtänyt. Kuitenkin tuntuu, ettei tämän blogin hautaamisen aika ole tullut vielä.

Kesä on ollut... odottamaton. En olisi uskonut eläväni tällaista tunteiden kirjoa sen jälkeen, kun olin päässyt erosta hatarasti jaloilleni. Tuntuu siltä, että aloin heti eropäätöksen tultua silloin yli 1,5 vuotta sitten kasata järjestelmällisesti elämäni palasia ja rakentaa niistä ihan omaa elämää, jota ei kukaan sotke. Ja nyt tuntuu, että yksi ihminen tuli ja ravisteli koko elämäni sisällön sikin sokin.

Olemme viettäneet Mikon kanssa paljon aikaa yhdessä. Olen kokenut hänen kanssaan mielettömän ihania hetkiä. Toisaalta olen riidellyt riitoja, jollaisia en tiennyt edes osaavani riidellä. Tunteita on paljon, puolin ja toisin, ja ne ryöpsähtelevät esiin niin hyvässä kuin pahassakin. En ole kertaakaan epäillyt, löytäisinkö jonkun paremman. Mutta todella usein olen miettinyt, voinko ihan oikeasti jakaa tämän oman elämäni, jonka niin hartaudella rakensin, kenenkään kanssa.

Ongelmia on aiheuttanut ensinnäkin minun varovaisuuteni. Mikko ei voi käsittää, miksi minulle on ollut vaikeaa puhua tunteistani tai heittäytyä suhteeseen täysillä. Toinen näkemysero on minun erakkomaisuuteni. Olen aina viihtynyt yksin ja ainakin tässä vaiheessa suhdetta kaipaan vielä omaakin aikaa omassa kotonani. Lisäksi minulle on ollut hyvin vaikeaa suhtautua Mikon lapsiin, vaikka kaikki on heidän kanssaan mennyt oikein hyvin.

Eron myötä ihminen joutuu kasvattamaan jonkinlaisen itsekkyyden selvitäkseen. Minulle se ainakin oli ainoa keino. Kun toinen ihminen lähtee siitä rinnalta, on opittava pärjäämään yksin, elämän keskipisteessä on vain MINÄ, jonka täytyy yrittää jollain tavalla selvitä. Kun joutuu tekemään asioita ja päätöksiä itse, tulee myös hyvin tarkaksi siitä, että saa niistä kaiken ansaitsemansa hyödyn itse. Nyt olen sen tosiasian edessä, että minun on ymmärrettävä parisuhteen olevan myös luopumista. En voi vain ammentaa kaikkia hyviä puolia sinkku- ja parisuhde-elämästä. Jostain on myös luovuttava toisen vuoksi. Puntariin on nyt pantava se, mitä saa ja se, mistä joutuu luopumaan ja katsottava, kumpi vaakakuppi painaa enemmän.