Olen taas tehnyt eronneiden syntiä: tapasin ex-mieheni. Ensin ajattelin olla kertomatta koko asiasta, koska saan varmasti taas niin paljon paheksuntaa osakseni, mutta koska olen yrittänyt tässä blogissa kuvata tuntojani mahdollisimman rehellisesti, ei sitä voinut sivuuttaa.

Minulla oli kyllä syy. Jarmo lupasi jo aikaa sitten korjata autostani yhden vian, mutta se vain on jäänyt. Ajattelin jo laitattaa sen muualla, mutta veljeni puhui järkeä, käski nielemään ylpeyteni ja sanoi, että pääsen näin paljon vähemmällä ja halvemmalla (niin kuin pääsinkin). Autorempan päälle läksimme sitten vielä lounaalle.

Miltä Jarmon tapaaminen kahden kesken sitten tuntuu? En osaa sanoa, ei varsinaisesti miltään. Mutta sen myönnän, että mukava oli rupatella. Hänelläkin oli minulle valtavasti kertomista töistään, sukulaisistaan, harrastuksistaan ja vaikka mistä arkipäiväisestä. En edelleenkään tiedä, voiko exän kanssa olla ystävä pitemmän päälle, mutta kai meistä ystäviä suhteemme kuluessa on tullut, eikä se vielä ole hävinnyt minnekään. Kun siitä sitten läksimme eri teille, ei tuntunut pahalta, eikä tunnu vieläkään. Siis sen pahemmalta, kuin tämä elämä yleensäkään nykyään tuntuu.

Kun nyt jouduin sen auton kanssa entiseen kotiini menemään, päätin odotellessani käydä läpi sen ullakon, joka silloin aikanaan jäi. Lupasin itselleni, etten kurkkaa makuuhuoneeseen, vaikka se on ihan ullakon vieressä. Ovi oli kuitenkin auki, joten kurkkasin. Lakanat oli luonnollisesti vaihdettu, myös minun entiselle puolelleni. Minun puoleni oli myös siististi pedattu ja koskemattoman näköinen. Vaikea siitä oli päätellä, onko joku muukin viettänyt siinä sängyssä yönsä vai ei. En itse asiassa tiedä, mitä kuvittelin voivani makuuhuoneen perusteella yleensäkään päätellä.

Eilisen päivän johtopäätös oli se, että Jarmoa voin tarvittaessa tavata puolueettomalla maaperällä, mutta entiseen kotiini en halua enää mennä. Se tekee liian kipeää. Minun kaunis kotini, jossa en saa enää asua... Onneksi sieltä ei tarvitse hakea enää muuta kuin vanhemmiltani lainassa olleet pöytä ja tuolit. Ne Jarmo saa nostaa kuistille.