Uuden vuoden alkajaisiksi koen velvollisuudekseni päivittää kuulumisiani, vaikka ihan helppoa tämä ei tule olemaan.

Joulu meni sittenkin oikein mukavasti. Kun en stressannut jouluvalmisteluja, enkä odottanut joululta yhtään mitään, minulla olikin ihan mukava aattoilta yksin kotona. Hyvin erilainen kuin ennen, mutta mukava. En ollut surullinen, enkä ahdistunut. Sen jälkeen on tapahtunut kaikenlaista. Kerron sen lyhyesti, vaikken haluaisi.

Tapasin baarissa miehen, oli pientä vipinää, mutta mitään ei varsinaisesti tapahtunut. Tästä alkoi kuitenkin melkoinen tekstarirumba, jonka oli tarkoitus (ainakin minulle) olla ihan harmitonta hauskanpitoa ja vaihtelua. Ongelma on se, että mies on naimisissa. Ja minä tiesin sen. Kuinkas siinä sitten tulee käymään, kun on liian huolimaton kännykkänsä kanssa? Siinä tulee käymään käry. Tilanne on nyt se, että tämä aviopari on eroamassa.

Minulle on vakuutettu, ettei syy ole minun, vaan merkit ovat olleet ilmassa jo kauan. Tuleva ex-rouvakaan ei kuulemma kanna kaunaa. Mies epäili jopa, että tälläkin voisi olla jo toinen kiikarissa, koska loppujen lopuksi niin kivuttomasti asiaan suhtautui. Tämä episodi oli vain piste iin päälle. En kuitenkaan olisi halunnut olla edes se piste. Vajaa vuosi sitten olin itse siinä karmeassa tilanteessa. Nyt olen johtanut kaksi ihmistä samaan tilanteeseen. Ja siihen päälle vielä pari lasta.

En ole pätkääkään ylpeä itsestäni. Jos vain voisin palata ajassa taaksepäin ja toimia toisin... Perheenrikkoja. Sitä minä olen. Miksi en vain pystynyt olemaan Hyvä Ihminen? Saa moralisoida, haukkua ja syyllistää. Olen todellakin sen ansainnut!